Intro

Sinä yönä minä itkin yksin murheis - sain.

Kuljin Espla nadia pitkin, vettä satoi vain. Oi

veljet, taisin mennä juomaan Kappeliin Kun

whisky valui päähän lainkaan katso matta säähän, niin

taisivat multa huo let, murheet kaikki mennä pois,

taisivat mennä pois.

Aamulla kun palasin ja kiristelin vyötä, sanoi

talonmies hyvän huomenen mut minä "Hyvää yötä". ja

painuin pehkui hin, vähän ohimoita koitte lin. Sillä

niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun

surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,

meni minne vain.

Illalla mä sitten heräsin, kun ikävästi puhelin soi.

Kuulokkeen korvaani keräsin ja sanoin oi, oi, voi Sillä

päätäni särki niin, että jyske kuului Hampu riin. Sillä

niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun

surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,

meni minne vain.

Olin potkut saanut työstäni, sen sieltä kuulla sain.

Silloin jostain vintin komerosta matkalaukun hain.

Ei ollut rahaa ruokaan,

ei juomaan, asuntoon.

Niin olin köyhä kuin kirkonrotta,

tää maailma ei mua ymmärrä, ihan totta.

Sillä täytyyhän joskus munkin saada olla surullinen,

olla surullinen.

Lähdin siitä sitten matkustamaan kohti mummolaa,

mut kengät kului loppuun jo ennen Hollolaa.

Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet,

ei välittäny mun surustain,

vaan sanoivat "Hän menköön sosiaalihuoltoon

ja jos ei niin kukaties vaikka kuolkoon".

Mut minä kun en mistään sellaista löytänyt niin jatkoin mummolaan,

paljasjaloin vaan.

Aamulla, kun aurinko nousi ja lumi peitti maan,

poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan,

ettei autot kolhiintuisi,

eikä ihmiset kauhistuisi.

Siis jos joku suruistansa piittaa,

niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa,

kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa

hyvinvointivaltiossa.